Perjantaiset kamelimarkkinat

Gosh. Se tunne kun yritän piirtää tälle blogille kunnollista entrausta, ja sille ois ollu aihekin. Tukkakriisiä kun nyt taasen poen (parturikäynti <3) niin kelasin että voisin tehdä siitä hienon sarjakuvan, jossa järkytyn kuinka typerältä näytän ja näin ollen upotan puukon silmääni, kun en halua enää koskaan nähdä mitään niin kamalaa.  Piirsin sitä ihan innolla ties kuinka kauan, temppuilin kameran kanssa ja raiskasin sen tussauksellani. Sitten tajusin, etten osaa, ja tussi oli kökkö. Ehkä yritän piirtää joskus, sitten kun osaan ja on oikeat välineet. Ilmaisenpa siis itseäni muilla keinoin, kuten piirtämällä orankeja varpaillani ja tekemällä taidepunkia fiineistä aiheista, kuten jalkasilsasta ja banaaneiden syrjinnästä. Eikun. Siis kirjoittamalla runoja ja lauluja. Niinhän se on.

Elämä osaa olla joskus aika jännää. Meninpä tästä parturiin, sillä viime kerrasta oli kulunut jo ripsakat 4 kuukautta. Eräänlaisella keesillä olleet punamustat hiukseni päätin leikata pois. Pompin kaikenlaisten vaihtoehtojen välillä, ja loppujen lopuksi vastakkain oli uusi keesi ja sitten sellainen fabulous hipsterletti. Eli siis meinaan tällä sitä, että kyseinen letti on ajettu sivuilta ja takaa siiliksi, ja päälle on jätetty sitten pidempiä hiuksia. Suunnitelmissani oli pitää nämä päällishiukset sen pituisina kun ne olivat, ja ne ylsivät siis melkein sieraimiini asti. Olisin kammannut hiukset yleensä toisen sivun peitoksi –  ah, ajatuskin.

Noh. Tuli sitten leikattua hiukan liikaa. En oikein voi kammata näitä lyhyyden takia millekään puolelle ja näytän paikoitellen ananakselta, paikoitellen kookospähkinältä. Pitääpä siis odotella pari kuukautta, että miten näiden kanssa käy. Pipo päässä tietysti.  Ja sit yritän todistaa kuinka kookokselta näytän, ja kaikki kuvat mitä otan, meneeki hyvin. Voi piru nyt kun ei voi edes rumuuttaan todistaa.

Kirjoitin laulun. Tänne blogiin tulee akuutimmat, henk.kohtasemmat ja muuten vaan huonommat kun devaan menevät, mutta voisinpas devaankin ehkä joskus laittaa tänne tulleita tekstejä.

Voisin hankkia jostain sähköskeban, opetella soittamaan kunnolla ja laulamaan, niin voisin tehdä tälle sävellyksenkin. Kyseessä on melko uusi biisi nimeltä Take us to End, jonka aattelin edustavan melko nopeatempoista ja raskasta punk rockia (The Used, Bring Me The Horizon, Breaking Benjamin, Story of the Year…). Ihmiset voi sit vapaasti tulkita, mistä biisi kertoo (on kyllä aika selvää)

Älkää välittäkö kieliopin pissinnästä.

Why would you waste

These bodies I brought just to you

Have you forget what’s the taste

Of that feeling, that I feel too

I’m the hunter, you’re the queen

The killer comes in his bloom

If he kills when he has to

Take us to end

I don’t want to see these rusted places

Do I have to lend

All from my own storages

Tell me that this ends

I’m so tired to see anymore faces

I don’t want any more bends

Just forgotten places

Tattoos, guns and drugs

Jägermeister in the elevator

Don’t tell me that my life fucks

You’re not even better

When you fake

I fade

Black butterflies all around me

Tattoos in my chest

They tell that we

Can be te best

There ever was

Take us to end

I don’t want to see these rusted places

Do I have to lend

All from my own storages

Tell me that this ends

I’m so tired to see anymore faces

I don’t want any more bends

Just forgotten places

This pain we gain

These insults, no results

We fray instead of pray

It’s heavier with savior

Don’t stay don’t stay don’t stay

Tell me that we have no more

Uncharted places

Where you can tell all about the people

Inspecting only their faces

Hrr. Mä koitan selvitä hiuskriisistä.